Urheilijan itsemyötätunto kuulostaa pehmeältä sanalta, mutta siitä on käytännön hyötyä
Urheilussa puhutaan paljon kovuudesta. Puhutaan kurinalaisuudesta, vaatimustasosta, periksiantamattomuudesta ja siitä, että pää kestää. Hyvä. Niitä tarvitaan. Ongelma alkaa siinä kohtaa, kun moni sekoittaa mentaalisen kestävyyden jatkuvaan sisäiseen piiskaamiseen.
Jos oma sisäinen puhe on koko ajan luokkaa "et riitä", "taas mokasit" ja "muiden pitäisi nähdä hävetäksesi", siitä ei yleensä synny timanttia. Siitä syntyy useammin jännittynyt, epävarma ja henkisesti kuormittunut urheilija. Itsemyötätunto ei tarkoita löysyyttä. Se tarkoittaa sitä, että osaat käsitellä virheen, pettymyksen ja paineen tavalla, joka pitää toimintakyvyn kasassa.
Jos haluat laajempaa kokonaisuutta hyvinvoinnin puolelta, lue myös liikunta mielenterveys, treenimotivaatio 10 tapaa, treeni ja työn yhdistäminen ja ravitsemus ja uni.
Mitä itsemyötätunto urheilussa oikeastaan tarkoittaa?
Se ei tarkoita sitä, että kaikki selitetään parhain päin tai että vaatimustaso katoaa. Itsemyötätunto tarkoittaa käytännössä kolmea asiaa:
- tunnistat mitä tunnet ja ajattelet ilman turhaa dramatisointia
- puhut itsellesi tavalla, joka auttaa eteenpäin
- hyväksyt että virheet, heikot päivät ja epävarmuus kuuluvat lajiin
Kova itsensä johtaminen ja itsemyötätunto eivät ole vastakohtia. Hyvä urheilija voi vaatia paljon ja silti puhua itselleen asiallisesti.
Miksi jatkuva itsensä ruoskiminen toimii usein huonosti?
Koska se syö keskittymistä. Kun pää pyörii itseinhon, häpeän tai jatkuvan arvostelun ympärillä, energiaa jää vähemmän itse tekemiseen. Lisäksi kova sisäinen puhe voi lisätä:
- suoritusjännitystä
- epäonnistumisen pelkoa
- virheiden ylitulkintaa
- palautumisen vaikeutta
- uupumusta ja kyynistymistä
Moni ajattelee, että tämä on vain "korkeaa vaatimustasoa". Jos lopputulos on se, että treeniin mennään valmiiksi kireänä ja kilpailun jälkeen oma arvo romahtaa sijoituksen mukana, kyse ei ole enää terveestä vaatimustasosta vaan aika huonosti rakennetusta henkisestä ympäristöstä.
Itsemyötätunto ei vähennä kunnianhimoa
Tämä on kohta, joka herättää turhaa vastarintaa. Moni pelkää, että jos itseään kohtelee liian lempeästi, nälkä katoaa. Käytännössä käy usein päinvastoin.
Kun virhe ei romahduta koko minäkuvaa, uskallat yleensä:
- yrittää rohkeammin
- ottaa palautetta vastaan paremmin
- palata treeniin nopeammin epäonnistumisen jälkeen
- kehittää taitoja pitkäjänteisemmin
Kunnianhimo ilman itsemyötätuntoa muuttuu helposti rangaistuslajiksi. Kunnianhimo itsemyötätunnon kanssa on paljon kestävämpi yhdistelmä.
Miltä haitallinen sisäinen puhe näyttää?
Se voi kuulostaa tältä:
- "Olen ihan surkea."
- "Yksi huono treeni todistaa että olen taantunut."
- "Jos en onnistu heti, minusta ei ole tähän."
- "Muut pärjäävät, minä en."
Ongelma ei ole vain sanoissa. Ongelma on siinä, että tällainen puhe kaventaa ajattelua. Se vie huomion siitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Parempi vaihtoehto ei ole tekopirteä latteus. Parempi vaihtoehto on realistinen, toimintaan vievä puhe:
- "Tämä meni huonosti. Katsotaan miksi."
- "Yksi suoritus ei määritä minua."
- "Pettymys on sallittu, mutta sen jälkeen palataan suunnitelmaan."
- "Mitä voin tehdä seuraavassa harjoituksessa paremmin?"
Miten itsemyötätunto auttaa kilpailupaineessa?
Kilpailussa paine ei katoa sillä, että käskee itseään olemaan tuntematta mitään. Parempi tapa on hyväksyä se, että jännitys kuuluu tilanteeseen. Itsemyötätunto auttaa erityisesti näissä kohdissa:
- ennen suoritusta, kun mieli alkaa keksiä katastrofeja
- virheen jälkeen, kun pitäisi pystyä palaamaan hetkeen
- kilpailun jälkeen, kun pettymys uhkaa jäädä päälle
Itsemyötätuntoinen ajattelu voi kuulostaa esimerkiksi tältä: "Jännittää, tietenkin jännittää. Tämä on tärkeä tilanne. Hengitä, tee ensimmäinen asia kunnolla ja palaa siihen mitä osaat."
Entä jos oma valmentaja tai ympäristö on tosi vaativa?
Vaativa ympäristö ei automaattisesti ole huono. Ongelma syntyy silloin, jos kaikki palaute rakentuu häpeän, pelon tai arvon kyseenalaistamisen varaan. Silloin urheilija alkaa helposti uskoa, että hänen pitää ansaita kelvollisuus vain onnistumalla.
Jos ympäristö on kova, itsemyötätunto on entistä tärkeämpi sisäinen vastapaino. Se auttaa pitämään erillään kaksi asiaa:
- suorituksen laatu
- oma ihmisarvo
Ensimmäistä saa ja pitää arvioida. Toinen ei saa heilua jokaisen kisan mukana.
Käytännön harjoituksia itsemyötätunnon vahvistamiseen
1. Puhu itsellesi kuten puhuisit hyvälle joukkuekaverille
Jos kaveri mokaa kilpailussa, et todennäköisesti sanoisi hänelle että hän on toivoton, pehmeä tai nolo. Miksi siis käytät sellaista kieltä itseesi?
2. Kirjoita ylös palautelause, joka vie toimintaa eteenpäin
Esimerkiksi: "Avaus meni kiireiseksi. Seuraavalla kerralla rauhoitan ensimmäiset sekunnit ja pidän rytmin." Tämä on hyödyllistä. "Olen aina huono" ei ole.
3. Erota tunne ja totuus
Pettymys voi tuntua valtavalta. Se ei silti tarkoita, että kaikki olisi romahtanut. Tunteet ovat totta kokemuksena, mutta eivät aina totta johtopäätöksinä.
4. Rakenna palautumisrutiini epäonnistumisen jälkeen
Päätä etukäteen, mitä teet huonon suorituksen jälkeen. Esimerkiksi:
- hengitä hetki
- nimeä kolme faktaa suorituksesta
- kirjaa yksi opetus
- siirry takaisin normaaliin rytmiin
Itsemyötätunto ja burnout-riski
Jos urheilijan sisäinen järjestelmä perustuu vain tuloksille, riski henkiseen uupumiseen kasvaa. Tähän viittaavat usein esimerkiksi:
- jatkuva riittämättömyyden tunne
- treenin ilon katoaminen pitkäksi aikaa
- ylivirittyneisyys tai tyhjyys kilpailujen ympärillä
- lepo tuntuu syylliseltä
- oma arvo riippuu kokonaan suorituksesta
Itsemyötätunto ei yksin ratkaise kaikkea, mutta se on tärkeä suojaava tekijä. Se auttaa palauttamaan mittasuhteita ennen kuin kaikki alkaa maistua pahvilta.
Miten puhua lapselle tai nuorelle urheilijalle tästä?
Jos olet vanhempi, valmentaja tai tukihenkilö, muista tämä: nuori urheilija oppii sisäisen puheensa usein ympäristöstään. Jos palaute on aina ehtoja asettavaa tai häpeään nojaavaa, hän alkaa todennäköisesti puhua samalla tavalla myös itselleen.
Parempi linja on tämä:
- vaadi asioita, mutta älä kyseenalaista ihmisen arvoa
- arvioi tekemistä, älä leimaa persoonaa
- muistuta, että pettymys kuuluu urheiluun
- näytä mallia rauhallisesta virheiden käsittelystä
Yleisimmät harhaluulot itsemyötätunnosta
"Se tekee pehmeäksi"
Ei tee, jos ymmärrät mistä on kyse. Se tekee useimmiten toimintakykyisemmäksi.
"Minua motivoi itseni piiskaaminen"
Ehkä lyhyellä aikavälillä joskus. Pitkällä aikavälillä hinta voi olla aika korkea.
"Vain heikot tarvitsevat tätä"
Päinvastoin. Juuri kovaa tavoittelevat hyötyvät siitä, että mieli ei romahda jokaisesta kolhusta.
Yhteenveto
Urheilijan itsemyötätunto ei ole vastakohta kovalle harjoittelulle vaan sen mahdollistaja. Kun osaat käsitellä paineen, virheet ja pettymykset ilman että alat hajottaa itseäsi sisältä käsin, suorituskyky kestää paremmin myös pitkällä aikavälillä.
Et tarvitse lisää sisäistä väkivaltaa ollaksesi kunnianhimoinen. Tarvitset selkeyttä, rehellisyyttä ja tavan puhua itsellesi niin, että pystyt yrittämään uudestaan myös huonon päivän jälkeen. Siinä on mentaalista kestävyyttä enemmän kuin monessa kovanaamaisessa iskulauseessa.
Tarvitsetko apua urheilijan paineensietoon, palautumiseen tai mentaalisen suorituskyvyn käytännön rakentamiseen? Soita KuntoGurun neuvontalinjalle numeroon 0600 411 104 (0,98 €/min).
Tämä artikkeli on tuotettu tekoälyavusteisesti.
